Sunnuntaina 15.5.2011 Suomi riemuitsi. Kuudentoista vuoden kamppailun jälkeen jääkiekon maailmanmestaruus kuului jälleen Leijonille. Peliä seurattiin tiiviisti televisiosta ja internetissä. Voitto lähensi suomalaisia. Sekä sunnuntaina että maanantaina Helsingin Kauppatori täyttyi kymmenistä tuhansista ihmisistä. Tämä on katsaus noihin päiviin ja laajemmin suomalaiseen juhlakulttuuriin.
Voitto + 0 h - Internet tulvii
Ylen ottelulähetystä katsoi valtakunnallisesti kaksi ja puoli miljoonaa miljoonaa suomalaista. Netin keskustelupalstoilla ja sosiaalisessa mediassa päiviteltiin reaaliaikaisesti ottelufiiliksiä.
Äänettömät voitonkarjaisut välittyivät nettiin sekuntien sisällä maaleista.
Edellisen voiton fiilistelyä.
Suosituimmilla keskustelupalstoilla viestiryöpyt olivat suuria.
Ruotsin rökäletappion ihmettelyä.
Kontrasti häviäjien ja voittajien tunnelmissa.
Summeri soi ja Leijonat juhlivat.
Karu totuus Ruotsin tappiosta britin suusta.
Voitto + 0,5 h - Autot tööttäilevät
Voitonjuhlat alkoivat jo bussipysäkillä. Ohikaasuttelevat autot tööttäilivät ja suomenlippuja heilutettiin raivokkaasti ikkunoista. Kaikki helsinkiläiset vaikuttivat olevan matkalla keskustaan. Ensimmäinen bussi oli niin täynnä, ettei kyytiin enää mahtunut.
Seuraava bussi oli karnevaali pyörillä. Kuskikin nauroi ja matkustajat kättelivät toisiaan. Uuden seurueen noustessa kyytiin toivotettiin heidät tervetulleeksi raikuvilla suosionosoituksilla. Oli aaltoa, Maamme-laulua, ohiajaviin busseihin vilkuttelua. Tämäkin oli vasta alkua.
Voitonjuhlat alkoivat jo bussissa.
Hyppäsin pois bussista Kaisaniemen kohdalla ja lähdin kävelemään Kauppatorin suuntaan. Voimistuvasta metelistä ja hurmioituneista suomalaisista tiesin kulkevani oikeaan suuntaan.
Voitto + 1 h - Torilla tavataan!
Kauppatorilla juhlat olivatkin jo täydessä vauhdissa.
Ihmiset kulkivat ruuhkaan juuttuneiden autojen välissä.
Likimain kaikki mahdolliset korokkeet vallattiin.
Juhlinnan keskus oli Havis Amandan patsaalla.
Monet juhlijat kastautuivat veteen viileästä yöstä huolimatta.
Nuuskaa huuleen jääkiekkoilijan tapaan.
Myös ravintola Kappelin katto oli täynnä juhlijoita. Katolta sai käsitystä ihmisten määrästä.
Eläimelliset piirteet astuvat esiin.
Erään tutkijamielipiteen mukaan riisuuntumisella korostetaan miehisyyttä.
Veljeyttä.
Naisuimareita usutettiin ottamaan vaatteita pois.
Ihmiset jännittivät putoaako humalainen tolpan päältä alas.
Extreme Duudsonien Jukka sai auton tytöt hysteerisiksi.
Ruotsia nöyryytetään.
Voitto + 3 h - Torireivit
Bileet jatkuvat vielä kello kolmelta aamuyöllä.
Voitto + 18 h - Viralliset kultajuhlat
Viralliset voitonjuhlat olivat maanantaina. Kuudelta alkaneessa ohjelmassa yleisöä huudatuttivat mm. Jare & Villegalle, Petri Nygård, Vesa-Matti Loiri ja tietenkin kahdeksalta itse Leijonat.
Ihmiset odottavat esityksen alkua.
Siniristilippujen määrä oli uskomaton.
Laivamatkustajia odotti varmasti erikoinen näky.
Petri Nygård viihdyttämässä yleisöä.
Useat tallensivat esitystä kameroillaan.
Parempaa näkyvyyttä hakemassa.
Vesa-Matti Loirin aloittaessa tiesin seuraavan esiintyjän olevan MM-joukkue. Lavalle päästäkseen arvelin heidän ajavan Aleksanterinkatua pitkin, joka oli omalta paikaltani vain kivenheiton päässä. Ajattelin nokkelana mennä Aleksanterinkadulle odottamaan joukkuetta ennen kuin kukaan muu ehtisi paikalle. Arvioin kulkunopeuden täysin väärin ja lyhyeenkin matkaan ihmismassassa kului lähemmäs parikymmentä minuuttia. Hetkittäin massa ei liikkunut mihinkään ja jotkut kiekkofanit häätäntyivät silminnähden. Joku kertoi viereiselle kaverilleen alkavansa pian hyperventiloimaan.
Ajan kanssa selviydyin Aleksanterinkadulle joukkueen kulkureitille, mutta auttamattomasti myöhässä.
Ihmisten määrä oli ennennäkemätön. Osa ihmisistä oli hätääntymisen partaalla.
Vilaus joukkueesta.
Lippukauppias tarjosi Suomen lippua kymmenen euron hintaan.
Näkyvyys nolla.
Uskottelin olevani freelance-toimittaja ja pääsin toimittajille varatun nosturiauton päälle.
Myös presidentti Tarja Halonen tervehti joukkuetta.
Voitto + 21 h - Suomi! Suomi! Suomi!
Suomi julistetaan voittajaksi. Kansaa nostatetaan juhlatunnelmiin.
Kouhuviinipullot aukesivat.
Sanoinkuvaamatonta riemua.
Erikoisia pukuvalintoja näkyi siellä täällä.
Järjestyksenvalvojat pyrkivät alkuun estämään bussipysäkeille kiipeämisen. Tehtävä oli kuitenkin juhlijoiden määrästä johtuen mahdoton.
Ensimmäisiä kastautujia.
Miehet haltioissaan uivasta naisesta.
Turistien ilmeet olivat näkemisen arvoisia suomalaismiesten mennessä uimaan alasti kaupungin keskustassa.
Suihkun korvike?
Upeaa Leijonat!
Mies veti altaan reunalla seisoneen naisen yllättäen veteen.
Jotkut juhlivat liian kovaa.
Järjestyksen valvojia, poliiseja ja Punaisen Ristin työntekijöitä oli paikalla runsaasti.
Voitto + 23 h - Juhlaa pikkutunteihin
Esplanadilla ravintolan eteen pysäköity maajoukkueen bussi herätti mielenkiintoa.
Valepokaali hämmensi.
Yleisön harmiksi bussi oli tyhjä. Poliisi raivasi tilaa tielle, jotta kulkuneuvo pääsisi jatkamaan matkaa.
Avointa kaveruutta tuntemattomien välillä.
Tämä auto oli lastattu täyteen.
Ihmiset juoksivat kadun toiselta puolelta kättelemään ja halaamaan autossa olijoita.
Auton kylkeen on spreijattu Granlund
Jotkut juhlijat olivat ottaneet ydinkeskustan terasseilta mukaansa tuoleja.
Omistuneisuutta.
Yhden nujakan näin. Sekin johtui nakkikioskin jonossa ohittelusta.
Punapaitainen oli kuulemani mukaan yrittänyt ohitella.
Selänteen paitaan pukeutunut toinen osapuoli napautti oikean suoran pitkään jatkuneen suunsoiton jälkeen.
Tappelu päättyi yhteen lyöntiin.
Asematunnelissa sattui haaveri.
Juhlintaa ja sotkua rautatieasemalla.
Suomifanit eivät olleet ainoastaan supisuomalaisia.
Juhlintaa rautatieaseman ulkopuolella.
Juhlija esitteli ylpeänä Mikael Granlundilta kopattua hattua. Myös torvi oli jonkun pelaajan heittämä.
Voitosta ikuisuuteen - kisojen kohokohtia
Lukijan toiveesta liitän loppuun vielä mestaruuskisojen kohokohtia. Interaktiivisuutta kunnioittaen, ehdottakaa lisää videoita, kuvia tai mitä vaan kommenttilaatikkoon alla, mikäli mieleen jotakin tulee.
Mikael Granlundin harvinaislaatuinen maali Suomi - Venäjä -ottelussa herätti ihmetystä Suomessa ja muualla maailmassa.
Internetin vääräleuat alkoivat töihin, ja pian Youtubeen ilmestyikin Leijona-valmentaja Pasi Nurmisen kompurointiin liitetty Mertarannan ilmaveiviselostus. Uusimpien tietojen mukaan tasapainon hetkellinen katoaminen johtui repsottavasta kengänpohjasta, eikä suinkaan päihtyneisyydestä.
Ja jotta vitsi ei kävisi vanhaksi, on sama selostus liitetty myös presidentti Urho Kekkosen kaatuiluun.
Kevään SM-Liiga lähetysten virallinen mestaruusbiisi liitettiin myös MM-kultaan.
Loppusanat
Globalisaation lisääntyessä ja kansallisten rajojen hälvetessä syntyy sivutuotteena glokalisaatiota, eli paikallisyhteisöjen kiinteytymistä.
Jääkiekon maailmanmestaruus yhdisti koko Suomea. Ennakkoluuloisuus ja suomalaiselle tyypillinen etäisyys oli voitonpäivinä tiessään. Myös maahanmuuttajat hyväksyttiin mukaan juhlaan. Kaikkia syleiltiin tasapuolisesti ihon väriin katsomatta.
Juhlien ainutlaatuinen yhteisöllisyyden tunne herätti keskustelua: minkä takia pitää voittaa jonkin urheilulajin mestaruus voidakseen kokea ystävyyttä.
Helsingin Kalliossa on joidenkin laskelmien mukaan satakunta baaria. Tässä yhden lauantai-illan pintaraapaisu osaan niistä. Reitti kapakoineen: Roskapankki - Kallion pörssi - Bar Exodus - Kallion seurahuone - Om'pu - Oiva - Pub Porthan - Ravintola Saba - Siltanen - Kuudes linja.
Roskapankki
Matka alkaa Brahen kentän kulmalta.
Kallion kapakat mielletään usein nimenomaan kapakoiksi: nuhjuisiksi ja väkivaltaisiksi murjuiksi. Roskapankki on näkemistäni Kallion baareista ehkä lähinnä tätä käsitystä. Referenssinä voi käyttää Ankkalinnan satama-alueen pubeja, joissa epäilyttävät hahmot viettävät aikaansa juoden ja tapellen.
Roskapankissa näkee pöytiin nojailevia prosenttikerholaisia ja muita kuumottajia. En rehellisesti uskaltanut ottaa kuvaa baarin sisätiloista pelosta asiakkaiden reaktioihin. Muistelin aiempaa tapausta kun olin aikeissa ottaa muuten vaan kuvaa Roskapankista ulkoapäin. Sommitellessani kuvaa ovimies tuli huomauttamaan että kannattaa vielä harkita kuvan ottamista. Kameran tarkennusvalo näkyy sisätiloihin loistavasti iltahämärässä eikä "kaikki välttämättä oikeen tykkää.”
Kuvailen baaria siis verbaalisesti. Tilat ovat pienet ja Roskapankin tarkoitus on ilmeisesti olla paikka jossa voi vaan juoda olutta ja jutella äijien kanssa. Tunnelmaa ylläpiti räkärokki ja kattoa koristi markka-aiheinen kuviointi.
Tummennetuista ikkunoista on vaikea nähdä sisätiloihin.
Miten kuvailisit roskapankkia? – Nopea palvelu. Minkälainen on asiakaskunta? – Aika kantispohjanen. Tarkemmin? – Kaikkee ikäluokkaa. Talon erikoisuus? – Olut. Halvin tuote? – Olut. Paljon olut maksaa? – Kaksviiskymmentä. Kallein tuote? – Siideri. Voitko vielä kuvailla Roskapankkia muuten kuin että nopea palvelu? – E. Ok, kiitos. – Asennemesta.
Terassi tuplaa Roskapankin kapasiteetin.
Asiakashaastattelu sujui räväkämmin:
– Ei nimiä! Istu alas!
Poliittista historiaa opiskellut ahavoitunut mies kertoi pitävänsä Roskapankista sillä se on Kallion leppoisin paikka. Kaverit tykkäävät käydä paikassa myös joten se on kehittynyt kantikseksi.
Minä suosittelen Roskapankkia jos halpa olut ja rosoisempi tunnelma houkuttelevat.
Kallion pörssi
Lyhyen kävelymatkan päässä Roskapankista sijaitsee toinen kansankapakka, Kallion pörssi. Tukihirret seinissä, intiaanipäälliköiden kuvat jokapuolella ja sohvapäällysten kuosi viestivät selvää western-henkisyyttä. Villistä lännestä kotisuomeen palauttaa päätyseinään ripustettu Suomen lippu ja katon rajassa risteilevät Suomi-aiheiset viirit.
Kallion pörssissä on myös bingoa ja tietokilpailuja.
Tilat ovat isot ja ihanteelliset juttelemiseen. Loosseja ja yksittäisiä pöytäryhmiä riittää usealle seurueelle, eikä ääni huku liian kovalla olevan musiikin alle. Lisävarustuksena Pörssissä on jukeboksi, rahapelejä ja kaksi flipperiä.
Työntekijähaastattelu:
Miten kuvailisit Kallion pörssiä? – Ihmisten kantapaikkahan tää on. Ihmiset tulee illalla ottaa bissen töitten jälkeen. Kuvaavia adjektiiveja? – Pirteä mesta. Mikä on Kallion pörssin erikoisuus? – Täällä on nuoret ja vanhat ihmiset sekaisin. Minkälainen on asiakaskunta? – Ihan kaikenlaisia. On nuoria, vanhoja. Joka lähtöön. Mikä on halvin tuote? – Kai se jäävesi on. Nolla euroa. Mikä on kallein tuote? – XO Konjakki, Yhdeksän euroa. Oluen hinta? – Kolme euroa tuoppi.
Asiakashaastattelu: Eläkeläismies
Miksi Kallion pörssiin kannattaa tulla – vai kannattaako? – Sitä en tiedä miksi kannattaa tulla, mutta meitä on tommoinen eläkeläiskerho joka istuu tuossa orrella joka aamu. Kymmenen aikaan tullaan, istutaan alas ja luetaan lehdet. Kaikki jutut vähän valehdellaan ja keksitään uusia valheita.
Bar Exodus
Exodus ja Pacifico ovat luultavimmin Kallion alueen eksoottisimpia baareja. Exodus vetää vielä pidemmän korren. Sisään astuessa reggae-musiikki, englannin kielinen puhe ja etnisyys vievät mielen heti Karibian lämpöön – tai no ainakin vähän etelämmäs jonnekin Viron leveyspiireille.
Exodus on tunnelmaltaan tiivis. Istumapaikat rajoittuvat muutamaa pöytää ympäröiviin penkkeihin ja baarijakkaroihin. Keltaisille seinille on ripustettu reggae-aiheisia kuvia, pöydillä palaa kynttilöitä viinapullot kynttiläjalkoinaan, tussauksia ja tägejä on siellä täällä. Fiilis on kaikenkaikkiaan hyvin Babylonin vastainen.
Intialaisen näköiset englantia puhuvat baarin työntekijät kehuvat Exoduksen fisun ja salmarin olevan talon oma sekoitus. Kumoan yhden kurkkuuni ja kotikutoisuuden voi maistaa. Tässä salmarissa ei ole mitään teollista sivumakua. Sakea juoma on miellyttävää koostumukseltaan ja salmiakin maku on herkullinen. Aivan varmasti kolmen euron väärti.
Pahoittelen tästä eteenpäin dramaattisesti huononevia kuvia.
Baarin musiikin taso on hieman kovalla, mutta vielä keskustelun mahdollistava. Aktiviteetteja löytyy pelikoneen, lautapelien ja television muodossa.
Käydessäni Exoduksessa pari vuotta sitten, minuutin sisään pöytään istumisesta musta mies tuli luokseni ja afrikkalaisittain murtaen tiedusteli mitä haluaisin ostaa. Jälkeenpäin kuulin paljonkin puhetta Exoduksen huumekaupoista. Haluan tietää lisää tästä.
Työntekijähaastattelu: Miten kuvailisit exodusta? – Erityisesti multikulturelli. Täällä käy paljon ihmisiä ympäri maailmaa: karibialaisia, afrikkalaisia, eurooppalaisia, etelä-afrikkalaisia. Hotelleissa suositellaan tätä baaria ihmisille jotka haluavat lähteä johonkin ystävällismieliseen baariin Kalliossa. Pidän työskentelemisestä täällä. Täällä ei ole mitään ongelmia. Mikä on Exoduksen erikoisuus? – Meillä ei ole mitään erikoisjuomia, mutta sanoisin erikoisuuden olevan musiikki. Soitamme ainoastaan reggaeta – suomalaista ja ulkomaista. Mikä on halvin tuote? – Kalliossa on kova kilpailu eikä juomat ole kovin kalliita. Häppäriolut on 2,5 euroa. Normaalisti olut ja siideri ovat kolme euroa. Salmari ja fisu maksavat kolme ja 3,5 euroa. Mikä on kallein tuote? – Black Label -viski, seitsemän euroa. Onko täällä huumekauppaa? – Meillä on ollut huono maine huumeiden takia. Laitoimme hiljattain videokameroita tänne, jotka nauhoittavat jatkuvasti. Tiedän että nuoret ihmiset tulevat tänne ja yrittävät ostaa huumeita, mutta täällä ei ole enää huumekauppiaita. Kauppiaat tulivat sanomaan meillekin että poistakaa kamerat niin saatte rahaa. Sanoimme ettemme tarvitse heidän rahoja. Haluamme pitää toiminnan laillisena, emmekä halua joutua ongelmiin viranomaisten kanssa.
Tunnelma Exoduksessa on hyvä.
Asiakashaastattelu: Hymyileväinen, anonyymiksi jäänyt senegalilaismies kertoo käyvänsä Exoduksessa oluella silloin tällöin. Huumekaupasta hän on kuullut, muttei itse ole ikinä ostanut mitään. – Olen kuullut huumekaupasta, mutta käsittääkseni sitä ei ole enää ollut täällä.
Kallion seurahuone
Valoa, sivistystä, viktoriaanisen aikakauden henkeä ja KIITOS 1939 – 1945! Kallion Seurahuone syyllistyy monen muun kapakan mukana eräänlaiseen Kallionbaarisyndroomaan. Monessa paikassa lähdetään hakemaan prameutta kirjahyllyillä ja vanhoilla valokuvilla. Seurahuoneelta löytyy edellisten lisäksi museopuhelin ja jopa kultainen seinäkello. Koko yrityksessä epäonnistutaan usein pahasti. Kirjat pölyttyvät lukemisen puutteesta, valokuvat ovat Ikeasta ja kellokin on haalean kullan väristä muovia. Asiakkaatkaan eivät ole monokkelipäisiä herrasmiehiä vaan aivan perus tuulipukuja. Tarkoituksena ei ole haukkua baaria tai sen asiakkaita, mutta ihmettelen miksei baari voi vaikka Exoduksen tapaan olla uskollinen tyylilleen? Miksi pitää hakea jotain muuta mitä se todellisuudessa on?
Terassi ei ole järin iso.
Seurahuone erottuu muista Kalliolaisbaareista kattavalla tuontiolutlistallaan. Taustalla soiva 70-luvun rokki on hyvällä keskustelutasolla, eikä tv:ssä pauhaava urheilujuontajakaan häiritse liikaa. Väliin tosin säpsähdyttää nurkkapöydästä kajahtavat ”IFK!”-huudot. Seurahuoneessa on pelikone, jukeboksi, lehtiä ja kirjojakin luulisi saavan lukea. Seinään teipattu A4:nen ilmoittaa myös asiakkaille vapaasta langattomasta verkosta.
Asiakkaat ovat keski-ikäisiä ja näyttävät viihtyvän. Jututtamani ihmiset työntekijä mukaanlukien ovat mukavia.
Työntekijähaastattelu:
Miten kuvailisit seurahuonetta? – Olen paikasta ihan ylpeä, asiakkaat ovat tosi mukavia. Ihmiset ovat aika ystävällisiä. Minkälainen on asiakaskunta? – Aika mukavia asiakkaita. Musavisassa on nuorempia ihmisiä. – Juoppoja! Tiskiin nojaileva viiksimies nauraa. Mikä on halvin tuote? – Häppäri olut on 2,90 euroa. Maanantaina on häppäri koko päivän sunnuntainkin. Mikä on kallein tuote? – Konjakki ja viski. Kahdeksan euroa. Mikä on Seurahuoneen erikoisuus? – Tietovisa ja musavisa. Maanantaina visat, lauantaina on tietovisa ja sunnuntaina musavisa.
Asiakashaasattelu: (Keski-ikäiset Kaitsu ja Dalton)
Miksi kannattaa tulla Seurahuoneelle vai kannattaako? – Täällä on pari hyvää visaa: musavisa ja yleistietovisa. Palkintoina on kaljaa ja valkoviiniä. Sen verran kova taso on että aika haastavia ovat. Nimenomaan se on hyvä asia. Tänne tulee visaamaan ihmisiä ympäri Helsinkiä.
Dalton oikealla on juhlatunnelmissa.
Om'pu
Om'pu on hengeltään nuorekas, simppeli ja trendikäs istuskelupaikka. Ei kuitenkaan niin viileä että sisään mennäkseen pitäisi kuulua johonkin tiettyyn muottiin tai olla huolissaan että sopeutuuko sisään. Löytyy Taru sormusten herrasta flipperiä, pelikoneita joista ei voita mitään, tupakkakoppi ja terassi. Tätä paikkaa en sanoisi räkäläksi. Asiakkaat ovat 20-30 vuotiaita.
Om'pu Ei tarjoa hirveästi mitään aktiviteetteja ja sopeutuukin varmaan parhaiten istuskeluun ja jutusteluun.
Terassilta on mukavan laajat näkymät.
Työntekijähaastattelu: Miten kuvailisit Om'pua? – Rento, mukava, kaikille jotain, hyvä mieninki. Minkälainen on tyypillinen asiakas? – Se vaihtelee kellonajoista riippuen. Päivällä ja aamulla on vanhempia ihmisiä. Työläiset tulevat neljän jälkeen ja illalla tulee nuoriso. Mikä on halvin tuote? – 3,60 euroa maksava fisu ja salmari. Mikä on kallein tuote? – Viski, 7 euroa. Mikä on suosituin tuote? – Nelos- tai kolmostuoppi tai kossuvissy. Paljon olut maksaa? – 3,80 tai 4,00. Mikä on Om'pun erikoisuus? – Joka ilta soittaa DJ. Sunnuntaisin kello yhdeltä on bingo. Joka toinen sunnuntai legendaarinen Tixa soittaa levyjä ja viihdyttää ihmisiä.
Asiakashaastattelu: (Mira ja Eddy)
Mitä mieltä olette Om'pusta? – Pari vuotta sitten tuli käytyä täällä. Ausseissa oltiin nyt puolitoista vuotta. Muisteltiin täällä olevan semmoinen rento meininki. Tultiin yhelle tai kahdelle. (Eddy) – Ihan kiva paikka. Semmonen baari muiden joukossa. (Mira) Kannattaako tänne tulla? – Kalliossa on aina siistiä olla ja piti löytää joku baari. Varmasti tulen uudestaan jos haluan istua ja rupatella. (Eddy)
Oiva
Oiva syyllistyy monen muun rivipubin tavoin kalliosyndroomaan. Glamouria on haettu korkeilla ikkunoilla ja tiloilla, mutta tietenkin joku hoilaa Junnu Vainion Pornolaulua karaokessa. Mikrofoniin on jonoa, mutta esimerkiksi keskustan Swengiin tämä puolen tunnin odotus ei ole mitään. Vaikka tilauksiin hukkuva baarimikko väittääkin asiakaskunnan olevan kaikenikäistä, ei siltä todellisuudessa näytä. Suurin asiakaskunta ainakin tänä iltana koostuu viisikymppisistä. Nurkkapöydässä tosin seurue nuoria naisia juhlii yhden ”kolkytjotain”-synttäreitä.
Pinkeään Hartwall Jaffa t-paitaan pukeutunut veikko raahaa itkevää naisystäväänsä ulos baarista. Kysyn tarvitseeko tilanteessa apua, mutta mies näyttää topakkana liikennepoliisin elein stop-merkkiä kädellään ja artikuloi oluen ryydittämänä asian olevan kunnossa: "EN HALUA APUA ENKÄ MYÖSKÄÄN TARVITSE APUA. MUTTA KIITOS KUITENKIN KYSYMÄSTÄ." .
”Perus meininki”, ehdin jo miettiä, mutta syndrooman toinen puoli paljastuu jälleen. Jaffa-miehen tyrkättyä naisen taksiin hän palaa takaisin pöytäseurueeseensa ja jatkaa iloisena karaoken fiilistelyä. Kaikki tuntuvat viihtyvän. Minulle tämä paikka ei kuitenkaan ole.
Oivan tapahtumakeskus on Karaokenurkkaus.
Työntekijähaastattelu:
Miten kuvailisit Oivaa?
– Kansan kapakka. 18 vuotiaista 85 vuotiaisiin. Kaikki tulee hyvin yhdessä toimeen.
Entä ”genrenä”?
– Tämä on istuskelupaikka ja karaoke-paikka. Täällä voi istua rauhassa ja toisella puolella voi laulaa karaokea. Voi myös heittää tikkaa ja lukea lehtiä.
Tilaan yhden oluen ja hinnaksi selviää 4,50 euroa. Happy hourin aikana stobe maksaa 3,90.
Moskovan valot
Asiakashaastattelu:
(Keski-ikäinen nainen)
Suositteletko Oivaa? – Jos tykkäät laulaa, niin tää on varmaan kaupungin paras paikka laulaa. Tänään on tosin jonoa kun on niin paljon porukkaa.
Mitä sä tykkäät laulaa?
– Minä tykkään laulaa esimerkiksi Märkää rakkautta ja Ihmisten edessä.
Baila baila.
Pub Porthan
Porthan vaikuttaa aika mitäänsanomattomalta paikalta. On puupaneelia ja ruskeita sävyjä. Hyvin tyypillinen kalliolaispaikka kyseessä. Kahdelle tasolle rakennettu interiööri on mukava ratkaisu.
Pub Porthan täyttänee tehtävänsä jos haluaa tulla istumaan kapakkaan aivan kuten haastattelemani asiakkaat kertoivatkin. Tuoli- ja pöytäjärjestelyt suosivat yksittästen asiakkaiden lisäksi pieniä ja isoja ryhmiä.
Ulkomaalaisbaarimikko on oikein mukava.
Työntekijähaastattelu:
Miten kuvailisit Porthania? – Minä en voi sanoa mitään. Kysy asiakkailta ja katso ympärillesi. Minä annan puolueellisen kuvan kuitenkin. Mikä on halvin tuote? – Halvin alkoholijuoma on kolmosolut, kolme euroa. Alkoholiton olut maksaa 2,60 euroa ja vissyvesi on euron. Mikä on kallein tuote? – Absintti on 6,70. Mikä on Porthanin erikoisuus? – Tämä on sen verran lähellä joka paikkaa ja suuntaa ja tosi mukavaa porukkaa.
Asiakashaastattelu: (Parikymppiset Minna ja Noora)
Mikä Porthanissa on parasta? Kannattaako tulla? – Kannattaa tulla. Parasta on se, että saa olla rauhassa. (Noora) – Mä olen samaa mieltä. Kukaan ei tule iskemään. (Minna) – Parasta tässä on se että tämä on ihan tavallinen baari. Ei mitään kisoja tai karaokea. Työntekijät ovat myös mukavia. (Noora)
Ravintola Saba
Muinaisen Saban kuningaskunnan uskotaan sijainneen nykyisen Jemenin alueella 500-100 luvulla ekr.. Ravintola Saba kuitenkin sijaitsee Hämeentie 7:ssä, ja on auki perjantaisin ja lauantaisin peräti yöviiteen.
Baarikierroksella on hyvä tankata ja Saban edullinen pizza ja alle kolmen euron tuoppi ovat houkuttelevia. Ravintola tarjoaa pizzan lisäksi intialaista ruokaa ja kebabia.
Henkilökunta on ystävällistä ja palvelu tarpeeksi nopeaa. Kotiinkuljetus on mahdollinen 4,50 euron hintaan.
Tilat ovat kummallisen näköiset. Keltaisilla seinillä on haettu kenties aavikon henkeä, mutta mitä haetaan seinän puolivälistä alkavalla pienellä kattotiilisellä räystäällä? Plussaa punaisesta matosta joka tervehtii asiakkaita eteisessä.
Ravintola Saballa on Facebookissa oma ryhmä. Tämä kuva on sieltä.
Jesajan kirja 60:6:
"Kamelien paljous peittää sinut, Midianin ja Eefan varsat; kaikki tulevat Sabasta, kantavat kultaa ja suitsutusta ja Herran ylistystä ilmoittavat."
Ja toden totta, maukas pizza on hyvä kuosittaja jonka energialla jaksaa jatkaa seuraavaan kohteeseen.
Siltanen
Siltanen on paikka jota bussin ikkunasta ohi ajaessaan katsoo ja miettii että onko tuo paikka liian cool minulle. Klubi sijaitsee vanhassa teollisuusrakennuksessa, ikkunoista kajastaa sinertävä valo ja viiksekkäät hipsterit aurinkolaseineen istuvat trendikkäinä ulkoterassilla juoden tuontioluita.
Ennakkoluulot ovat vääriä. Ovella portsari tervehtii ystävällisesti ja kipaisee viemässä takin naulakkoon. Sisälläkin ihmiset ovat aivan normaaleja. Yksittäinen asiakas hukkuu massaan eikä ole arvioinnin kohteena. Silti uskon osan ihmisistä menevän Siltaseen myös näyttäytymään.
Siltanen on hengeltään kaukana Kallion perinteisistä räkälöistä. Sisätiloissa sointuu hyvin valitut värisävyt ja valaistus. Kaikkialla on siistiä, mutta ei mitään kromikalusteita. Tietty autenttisuus ja uskollisuus vanhalle rakennukselle on säilytetty hyvin. Löytyy vanhaa peiliovea ja patinoituneen näköistä maalattua puuta. Vanhuuteen on kuitenkin yhdistetty 2010-luvun elementtejä kuten valoja ja kevyttä konemusiikkia.
Kovin tilava siltanen ei ole. asiakastilat jakautuvat musiikki- ja baaritiskipuoleen - jossa on myös istumatilaa - ja seurustelupuoleen, jossa musiikin volyymi on parempi keskustelun kannalta. Sään salliessa laaja terassi toimii hyvin lisäsiipenä.
Siltasessa ja seuraavassa kohteessa, Kuudennessa linjassa näkyy hyvin Kallion kontrasti. Kansankuppiloita on eniten, mutta lisäksi löytyy nuorekkaampaa menoa katu-uskottavista yökerhoista.
Työntekijähaastattelu:
Miten kuvailisit siltasta? – Siltanen on ensinnäkin baari. Ja hemmetin kova baari, mistä saa helvetin hyvää safkaa ja juomaa. Minkälainen on asiakaskunta? – Aika paljon paikallisia ihmisiä, Kallio-jengiä, nuorta jengiä, mutta viikonloppusin tulee ympäri stadia ihan laidasta laitaan. Onko Siltasella jotain erikoisuuksia? – Ei me mitenkään yritetä olla erikoisia. Yritetään vaan olla hyvä baari missä saa hyvää safkaa ja hyvää viinaa ja hyvää saundii. Onko tämä hipstereille tarkoitettu paikka? – Ei tietenkään. Onko tavallinen asiakas hipsteri? – Ei tietenkään. Mikä on hipsteri? Mikä on hipsteri? – Kerro sä. Kai sä nyt tiedät? – En mä tiedä. Kerro mulle mikä se on. Kuvaile. Hipsteri on moderni nuori, joka pyrkii erottautumaan valtavirrasta yrittämällä olla muuta kuin valtavirta? – Ok. No mut niitä kun on tarpeeks monta niin eikö se ole valtavirtaa? Näin vois sanoa, mut se on paradoksaalista. – Nimenomaan. Hipsteri ei ikinä tunnusta olevansa hipsteri. – Okei. Sen takia mä en tienny mikä se on. Mikä on halvin tuote täällä? – Vesi on ilmasta, pieni kokis maksaa 2,5 euroa. Mikä on kallein tuote? – Yksittäisenä juomana kalleinta on varmaan Hendrick's Gin, 6,5 euroa. Mitä erikoisuuksia täällä on? – Ne vaihtuvat kausien mukaan. Hyviä mojitoja ja hyviä koktaileja on. Baarimestari Mikko on suunnitellut hemmetin hyviä koktaileja tänne. Ja sitten täältä saa tosi hyviä annoksia ruokaa. Esimerkiksi burgeri on oikein hyvä. Rehellisesti hyvää ruokaa. Lähialueilla, Suomessa tuotettua ruokaa.
Asiakashaastattelu (Valtteri, lähemmäs 30v)
Mikä Siltasessa viehättää? – Haluttiin päästä pumppaamaan. Noei, tultiin kavereiden kanssa viettää iltaa. Hyvä sijainti, fiilis, palmut, terassi. Ihania ihmisiä. Minkälaisia ihmisiä täällä käy? – Kauniita ihmisiä käy, tääl käy stailaajaihmisiä. Kaikenlaisia ihmisiä. Ei semmosia niinkun perussuomalaisia. Millä ikähaitarilla? – Sanoisin että 20-45 vuotiaita.
(Parikymmpiset Sini ja Anni)
Mikä Siltasessa viehättää? – Ekaa kertaa ollaan täällä. Mielenkiintoinen erno-hipsteri-tunnelma. Ei massa baari. Kaverit on hengannu täällä ja tästä oli juttu Cosmopolitanissa.
Kuudes linja
Siltasen naapurissa sijaitseva Kuudes linjakin on tyylikäs mutta enemmän maanläheinen kuin Siltanen. Sisäänkäynti ei ole kadun puolelta vaan sisäpihalta, joten ei pidä hämmentyä lukossa olevista Hämeentien ovista. Tämä yllättävän pieni yökerho tarjoaa laadukkaita keikkoja ja tietyllä tapaa läheisen tunnelman. Toisin kun suurin osa Helsingin baareista, on Kuudes linja auki neljään asti. Myöhään auki olevasta klubista myös halutaan nauttia ja välillä jonot sisään ovat pitkät. Lippu on usein kuuden euron luokkaa, mutta esiintyjästä riippuen hinta voi nousta viitentoista euroon. Torstaisin on ilmainen sisäänpääsy. Narikka maksaa 2,5 euroa.
Kutosesta huokuu hip hop -henkisyys, mutta musiikkia kuullaan monipuolisesti perinteisestä rockista ja popista indieen ja teknoon.
Erikoisuutena mainittakoon vielä puoleenyöhön auki oleva katettu ja valistu terassi, jossa voi - tai ainakin periaatteessa voi - infrapunalämmittimien lämmössä nauttia dj- ja livekeikoista sekä makkaranpaistosta.
Kuvia Kuudennesta linjasta on haastavaa löytää netistä, joten vuosi sitten Junon keikalla kuvatut kännykkävideot kuvatkoon tunnelmaa.
Työntekijähaastattelu:
Miten kuvailisit Kuudetta linjaa? - Nuorekas klubi, bändejä viikolla ja viikonloppusin on dj-painotteista ohjelmaa. Minkälainen on asiakaskunta? - Sanoisin että 18-25 vuotiaita. Mikä on halvin tuote? - Vesi on ilmaista, mutta olut on alkoholijuomista halvinta. Mikä on kallein tuote? - Kalleinta on mojito, 8,50 euroa. Mikä on Kuudennen linjan erikoisuus? - Täällä on hyvät kotoiset tilat ja viihtyisä ympäristö. Myös hyvä saundi ja helppo tulla.
Asiakashaastattelu: (Parikymppiset Anni ja Emma)
Mitä te täällä teette? - Emme halunneet mennä mihinkään istumapaikkaan. Kaverit oli kattomassa täällä keikkaa aiemmin ja suositteli tulemaan tänne. (Emma) Kannattiko tänne tulla? - Jos ei halua Kalliossa mennä istuskelupaikkan ja mikä on myöhään auki niin tämä on hyvä paikka tulla. (Anni)
