Shanghain maailmannäyttely ja Shanghai
Vierailin Shanghaissa taannoin. Yksi kohde oli World Expo 2010, valtava, messualue jossa valtiot esittelivät maata ja kulttuuriaan omissa paviljongeissaan.Yli 190 maata ja 50 kansainvälistä järjestöä osallistui telakka-alueelle rakennettuun maailmannäyttelyyn. Vierailijoita alueella kävi noin 70 miljoonaa.
Tämäkin teksti on alkujaan keskustelupalstalta. Kuvakaappaus alkuperäisestä ketjusta kommentteineen alla.
 | ||
| Suomen paviljonki sai tyylikkyydestään hyvää palautetta. Jo ennen matkaa kiinnostuin erityisesti Pohjois-Korean paviljonkista. P-korean nettisivujen mukaan näyttelyn teema oli ”Paradise for people”. Houkuttelevasta sloganista huolimatta ovella ei ollut jonoa nimeksikään, kun esimerkiksi Saudi Arabian paviljonkiin pyrkivä joutui jonottamaan useita tunteja. |
 |
| Iranin paviljonki |
Useimpien maiden paviljonkeihin todella oli panostettu: painovoimaa uhmaavaa arkkitehtuuria, satoja miljoonia dollareita imeneitä rakennushankkeita ja jättimäisiä IMAX-teattereita. Pohjois-Korean messuhalli oli lähinnä pelkistetty betonilaatikko. Hatun nosto kuitenkin siitä, ettei paviljonkia voinut sekoittaa muihin, sen seinään maalatun jumalattoman ison Korean kansantasavallan lipun takia. Vieressä komeili hiekan värinen Iranin paviljonki.
 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Sisältäpäin paviljonki jatkoi samalla isänmaallisella linjalla. Heti ovien vasemmalla puolella tervehti valtava P-Korean vaakuna, jossa suuri johtaja ratsastaa hevosellaan miekka sojossa. Edestä päin avautui iso panoraama Pyongyangista. Valokuvan edustalle oli pystytetty Juche-torni kahden suihkulähteen ympäröimänä. Juche on pohjois-korealainen, lähinnä Kim-Jong-Ilin isän palvomiseen, tähtäävä ideologia.
  |
| Leikkiviä sekarotuisia lapsia Pohjois-Korealaisella kesäleirillä |
Salissa oli esillä myös antiikkiruukkuja ja kertomuksia Koreoiden historiasta. Katonrajassa isoon Pohjois-Korean lippuun upotettuna oli näyttö, jossa pyöritettiin videokuvaa valtion edistyksellisyydestä. Kuvaruudulla näytettiin reippaita punahuivisia pioneereja, ATK-luokan kuvaputkinäyttöjä, ja jopa kuvaa kesäleiristä jossa leikkivien lasten joukossa oli yllättäen yksi vaalea- ja tummaihoinenkin lapsi.
 |
| "Paradise for People" |
Pääkaupunkia kuvaavien panoraamojen, vaakunoiden ja vaasien lisäksi paviljongista saattoi ostaa myös matkamuistoja. Tiskillä kävi kova kuhina kun ihmiset tungeksivat katsomaan mitä kaikkea oli tarjolla.
Harva osti mitään, joten naismyyjä oli vapaana. Vinkkasin hänet luokseni ja kysyin Pohjois-Korean lipun hintaa. Ostaessani kallista viiden euron pintaan maksavaa lippua - jonka todella halusin - viereeni tuli aasialaismies juttelemaan myyjättären kanssa. He selkeästi puhuivat naureskellen minusta. Viestin hämmennykseni myyjälle. Nainen kysyi minulta mistä olin kotoisin. Vastasin, että Suomesta ja kuinka niin. Nainen kertoi, että hän oli vieressäni seisoneen miehen kanssa olleet huvittuneita josko olisin ollut amerikkalainen ostamassa Pohjois-Korean lippua. Naurahdin itsekin ajatukselle ja vaidoin muutaman sanan naisen kanssa. Kummallakin oli hauskaa. Pohjois-Koreasta on niin suppeat käsitykset, että oli hauska nähdä iloisesti nauravainen myyjä. Silloin tavallaan oivalsi itsestäänselvyyden, että ovat diktatuurinkin ihmiset aivan tavallisia ihmisiä.
Tässä kuva muista myynnissä olevista tavaroista. Ohjuksilla koristeltu kirja on ilmeisesti "Epookki Suuren johtajan aikakaudesta". Myynnissä oli myös kaiken maailman pinssiä ja tuuliviiriä.
 |
| Toinen kuva myyntitavarasta |
Uloskäynnin vieressä oli vielä piste, jossa vähän duuniinsa kyllästyneen näköinen kaveri hakkasi leimasimella Pohjois-Korean leimoja halukkaiden passeihin. Vieraat tunkivat passejaan kuin liukuhihnalla miehen eteen ja saivat leimansa. Harkitsin ajatusta leiman ottamisesta passini joka sivulle. Ei ehkä olisi ollut niin fiksu veto kuitenkaan.
Sisäänkäynnin luona oli takahuone, jonka ovessa luki koreaksi vissiin staff only. Kauempaa näin, että jotain propagandaa siellä oli seinillä. Menin lähemmäs katsomaan, ja seinustalla hengaileva vartija tuli pysäyttämään minut.
 |
| Kuvien ottoa Pyongyangin edustalla |
Kävi lähes sääliksi kyseistä miesparkaa, joka ei oikeastaan tehnyt mitään järkevää, vaan joutui edustamaan paviljonkia, jonne kaikki tulivat kuin sirkukseen katsomaan mitä kaikkea hassunhauskaa sieltä löytyykään.
Tähän väliin laitan vielä pari messualueelta olevaa kuvaa. Monessa paikassa näki kuinka lähinnä aasialaisista koostuvilla vierailla oli pieniä kokoontaitettavia muovijakkaroita messissä, joille he istuivat halutessaan pitää taukoa. Messualeella näki myös rohkeampia lepäämistapoja. Messuvieras saattoi käydä pitkäkseen nukkumaan alueella oleville pitkille penkeille. Suomessa vain denat ja väsyneet viikonlopun juhlijat tekevät niin. Ei ole harvinaista nähdä, että metroa odottaessa ihmiset saattavat levätäkseen laskeutua asentoon joka muistuttaa läheisesti kyykkypaskalla olemista.
 |
| Lautalla liehuva Kiinan lippu |
Shanghai - tarinoiden kaupunki
Shanghai käsitetään leffoissa, peleissä ja kirjoissa usein hämyisäksi pienten kujien verkostoimaksi kaupungiksi, jossa joka kulman takana odottaa uusi seikkailu. Ilokseni huomasin, että turistinkin näkökulmasta tämänkin päivän Shanghai vastaa yllättävän hyvin tuota romantisoitua kuvaa metropolista.
Jälleenrakentaminen vaikuttaa kuitenkin olevan kovassa vauhdissa. Minne ikinä katsoikin, taustalla kohosi aina elementtitaloja. Nostokurkien määrästä päätellen lisää on luvassa. Käsittääkseni Pekingissä vanhat alueet on jo pitkälti tuhottu, pitää toivoa että edes Shanghaihin matalaa asumusta jäisi.
Kulttuurierot jatkuivat rentoutumiskeinojen lisäksi myös pukeutumisessa. Vaikka pyjamien käyttöä pyrittiin rajoittamaan maailmannäyttelun ajaksi, sitäkin vielä onneksi näkyi. Miehet saattavat myös tuulettaa itseään käärimällä paidan vatsan kohdalta kokonaan ylös. Kuvan pelisessiota seuraava mies oli yöpuvussaan sekä vatsa paljaana.
Dongtai lun antiikkimarkkinoilla myydään vaikka mitä kiinakrääsää. Reilusti eniten myynnissä on Mao-aiheisia patsaita, pinssejä, kelloja jne. Tavaroiden aitous vaihtelee. Aitoakin löytyy.
 |
| Tavaran paljoutta kojun sisältä |
 |
| Lisää tavaraa |
Snagaria ja aika tyypillistä katunäkymää. Huomatkaa kuivumassa olevat pyykit. Kadulla kävellessä saattaa hyvin törmätä häpeilemättä kuivumaan ripustettuihin alusvaatteisiin.
Vielä muutama kuva Dongtai lun lähikaduilta. | ||
| Pari raflaa antiikkimarkkinoiden lähikujilta. Oikeanpuoleisen nimi on "Onnekas hanhi". |
 |
| Ravintolan sisältä |
 |
| Mielenkiintoinen kuja |
 | |||||||||||
| Lehtiä lukevia naisia antiikkimarkkinoilla |
 |
| Lapsi ja isoäiti? |
 |
| Keskiaikainen ruokakoju |
 |
| Hedelmäkauppias |
 |
| Kiinalaismiehet kävelee usein kädet selän takana |
 |
| Surffaileva antiikkikauppias |
 |
| Kerrostalot lähenee |
Shanghai on vanha kauppakaupunki, jossa vaikutti 1800-1900-lukujen taitteessa mm. brittejä, amerikkalaisia ja ranskalaisia. Suurvallat jättivät jälkensä Shanghaihin ainakin arkkitehtuurisessa mielessä. Shanghaissa on yksi maailman suurimmista art deco -”kokoelmista”. Länsimaat rakennuttivat kaupungin läpi virtaavan Huangpu-joen rannalle historiallisia rakennuksia 1900-luvun alussa. Kokonaisuutta kutsutaan Bundiksi. Näyttävät rakennukset tervehtivät joen kautta kaupunkiin saapuvia matkaajia. Nykyään ainakin osa rakennuksista on tietääkseni Kiinan valtion hallintorakennuksia. Osa niistä on pankkeja tai hotelleja, jonka ravintolan keittiöhenkilökunta on tässä tauolla.
 |
| Hedelmäkauppa |
 |
| Bund joelta päin |
Tässä toiseen suuntaan katsottuna joen vastarannalla loistava Pudong - noin kymmenessä vuodessa kohonnut kauppa- ja liike-elämän keskus.
 |
| Pudongin valoja |
Bundilta jatkoin Nanjing lulle, joka on hyvin länsimainen kauppakatu. Ihmisiä oli paljon.
Nanjing lulla kävellessäni olin yllättäen aika yksin länsimaalaisena. Varmasti joka kymmenes metri uusi kaupustelija riensi takavasemmalta tyrkyttäen katalogeja ja hokien jo liiankin tutuksi tullutta ”DVD, CD, watch?” -mantraansa, tai suhasi kärppänä vilkkuvilla ledeillä varustetuilla rullaluistimillaan kaupittelemaan minulle samanlaisia. Myös tiesmistä vieteriukosta tai käsinukesta oli ylitarjontaa.
Myyjiin kyllästyneenä poikkesin mielenkiintoiselle sivukadulle ja kuvaa ottaessa kuukauden metsässä olleen Anita Hirvosen näköinen olento tuli hihasta tarraten suorastaan tyrkyttämään minulle ladymassagea ja blowjobia. Varjoista ilmestyneestä naisesta, niinkuin muistakin vastaavista sisäänheittäjistä selviää jatkamalla päättäväisesti matkaa.
Pääkadulla joku kellokauppias sujautti myyntilitanian loppuun vielä ”hash”. Aika hazardia puuhaa Kiinassa olettaisin. Samalla kadulla kaksi kaveria tuli luokseni. Toinen kysyi myyntimielessä taas jotain ”lady?”. Pudistin päätäni ja toinen kysyi ”boy?”. Jälleen kieltäydyin ja ensimmäinen mihistä kysyi nauraen ”ladyboy?”. Nauroin ja kieltäydyin kohteliaasti.
Kerjäläisiä vastaan tuli yllättäen vähemmän kuin Helsingin keskustassa kävellessä. Joissakin kaupungeissa heitäkin voi tulla riesasksi asti hännille kippojensa kanssa, mutta paras keino on vain olla välittämättä heistäkään. Niin paikkallisetkin tekevät. Kerran eräs bangkokilainen sanoi, että eivät he voi oikeasti muuttaa köyhyystilannetta antamalla muutamaa kolikkoa. Asia ei kuulu heille, siispä he sulkevat köyhyyden mielestään. Tylyä, mutta toisaaltaan totta.
Loppuun kuva ikkunasta tervehtivistä jokapuolella näkyvistä elementtitaloista.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti